Vuosi on jo mennyt perheellisenä

Neiti on nyt sitten jo vuoden vanha.



Juuri äsken kun olin ulkona ja kävelin tikkataulun ohi, niin ajattelin miten loppukesästä vuonna 2007 siinä tikkaa heitettäessä mietittiin olenkohan raskaana, ja noin 9 kuukauden päästä siinä jälleen tikkaa heitettäessä sain ensimmäisen supistuksen.

Neiti kävelee jo ilman tukea muutamia askelia. Mahtaakohan hänestä tulla tekniikan ihmelapsi, kun kaukosäätimet on jo monta kuukautta ollut himoittua tavaraa, nyt kiinnostaa kännykätkin, hän osaa jo vahingossa kaukosäätimen varastettuaan laittaa telkkarin auki sekä pois päältä sekä porukoiden luona avata tietokoneen (heillä kun on pöytätietokone, meillä kannettava)

Tänään yksivuotis neuvolassa paino oli vähän päälle 9,1 kiloa ja pituus 75cm.

Sain muuten siitä englannin YO-kokeesta uusittuani B:n. B:n, minä jonka ei koskaan olisi edes pitänyt kirjoittaa pitkää englantia.

Päiviä

On ollut taas kaikenlaista hässäkkää, ettei ole kerennyt päivittelemään.
Ollaan neidin kanssa jo jotenkin sopeuduttu elämään puolet viikosta porukoiden luona. Hieman huonosti siellä tulee nukuttua, heräilen muutaman tunnin välein.

Neiti ei ole oppinut mitään isompaa uutta asiaa. Ainoastaan auton/muun lelun ajaminen lattialla on uutta. Vaipan ja vaatteiden vaihto on välillä niin hermoja raastavaa, että tulee oikein tuskanhiki ja pinna meinaa palaa kun toinen vaan kääntyy ympäri. Ja kun pitää häntä aloillaan niin tulee huuto.

Parisuhteesta en ole enää kovin perillä. Välillä menee jo paremmin, mutta välillä tulee hetkiä jolloin tuntuu, että tämä on ihan turhaa. Miehellä ei ole kauheasti aikaa meille. On kuulemma nyt eri kun asutaan yhdessä, ennen kun oli aikaa myös minulle. Ennen hän kuulemma ehti tehdä työt kun ei oltu yhdessä. Ulkohommat ei ole lisääntyneet entisestä yhtään, ja vaikka hän ei ole tällä hetkellä töissä (niin kuin ennen oli) ja me ollaan puolet viikosta pois, niin silti sitä aikaa ei vaan ole. Eniten kai harmittaa se kun minulla ei ole mitään elämää, ja joutuu olemaan neidin kanssa kahdestaan. Ei siis ole oikeastaan mitään aikuiskontakteja.

Nyt on alkanut mietityttää myös se kun pitäisi noin puolentoista vuoden päästä mennä opiskelemaan/töihin. Kun kerta asumme täällä maalla eikä minulla ole autoa niin minun on käytännössä mahdotonta käydä koulua/töissä täältä. Julkisilla kyllä pääsisi, mutta ne menee aamulla niin myöhään ja illalla taas niin aikaisin, että en kerkeäisi mihinkään. Ainoa mahdollisuus on siis muuttaa pois, siitä en ole kauhean varma että muuttaako mies mukana. Hän kun ei täältä pois haluaisi. Eilen hän ehdotti, että minä muuttaisin kaupunkiin ja kävisin viikonloppuisin täällä, ja hän olisi neidin kanssa. Minä en todellakaan halua olla viikkoja ilman neitiä. Kumpaakin tyydyttävää ratkaisua tuskin löydetään, joten saas sitten nähdä miten tämän suhteen käy..

Sairastelua

Ollaan oltu kipeinä neidin kanssa. Minulla on ollut kurkkukipua ja päänsärkyä jo alkuviikosta asti, nyt uutena tulokkaana on nuha. Torstaina illalla tulimme kotiin porukoiden luota. En ehtinyt vaihtaa kotivaatteita päälle kun neiti jo oksensi sylissäni. Kaikki vaatteeni meni pyykkiin, valitettavasti päälläni oli ainoa pitkähihainen paitani, joka oli "edustuskelpoinen" (yksi paita kutistui pesussa sen 5%, ja nyt se on liian lyhyt, yhdessä paidassa on reikä... ). No, eipä tuo paita sitten lähtenyt puhtaaksi pesussa, vaalea kun on. Eipä auta siis kun mennä alkuviikosta paitaostoksille, huolimatta siitä että inhoan vaatteiden ostoa, kun mikään ei tunnu istuvan. Vaikka paino on sama kuin ennen raskautta, niin maha on vieläkin tosi pömppö.

Eilinen päivä meni neidillä vielä vähän sairastaessa, tänään on jo melkein oma itsensä ollut. Eilen illalla neiti nukahti hetkeksi isänsä syliin kun joi iltavelliä. Vähän sen jälkeen vein neidin iltapesulle. Otin vaatteet ja vaipan pois, ja lähdettiin kohti vessaa. Eipä ehditty potalle asti kun neiti jo pissasi päälleni. Ja taas meni kaikki vaatteni pyykkiin.

seisomista

Neiti tykkää heitellä kaikki mainokset lehtikorista pois, ja syödä niitä. Nykyään on kätevää kun voi ottaa mainoslehtisen ja repiä siitä suikaleen hampaillaan. Ennen kun hän joutui imeskelemään ennen kuin mitään irtosi. Oli se helppoa silloin kun pystyi paremmin kontrolloimaan suuhun meneviä paloja kun se ei käynytkään niin helposti kun nykyään. Aina hän jostain jonkun lehden/mainoksen löytää, vaikka kuinka yrittää niitä "piilotella".
Tänään hän otti lehtikorista kirjekuoren ja seisoi ilman tukea monta sekuntia. Ennen ne hänen tuetta seisomiset ovat kestäneet niin vähän aikaa, ettei sitä ole meinannut oikein uskoakaan.

Huomenna alkaa minun opiskelut. Hieman jännittää, vaikka on sama koulu mutta eri opettajat kuin ennen. Eniten taitaa jännittää porukoiden luona nukkuminen. 3,5 vuotta on pitkä aika, enkä ole ikinä tykännyt nukkua muualla kuin kotona. Tämä on myös neidin ensimmäinen kerta kun on yötä pois kotoa sitten sairaalasta tulon.

Osataan uusia taitoja

Neiti taputti eilen ihan itse ensimmäistä kertaa. Olemme aina potalla istuessa sitä harjoiteltu, että pysyisi istumassa siinä edes hetken nyt kun on oppinut tulemaan siitä itse pois. Ja nyt hän keittiössä ollessamme taputti ihan tosta noin vaan. En olisi uskonut nyt jo sen tapahtuvan.

Päiviä

Neiti on oppinut jo tulemaan sohvalta itse alas. Eipä ole enää kauan kun hän on jo vuoden vanha. Ei sitä enää edes muista millaista oli kun hän oli vain viikkojen ikäinen.

2 viikon päästä alkaa opiskelut. Hieman olen ollut huolissani siitä, että joutuu olemaan vanhempien luona useammankin yön viikossa. Olen asunut siellä, jopa samassa huoneessa ja samassa sängyssä kymmenisen vuotta. En vain ole yöpynyt siellä 3,5 vuoteen.

Ristiriitaiset tunteet on siitä, että ei ole tuon miehen kanssa koko aikaa. Hieman se tuntuu oudolta, koska toiseen on jo niin tottunut. Toisaalta taas on ihanaa, koska menee hiukan huonosti. En tiedä onko sekin meidän tilanteen syytä, että jo pienen ruoka määrän jälkeen on paha olo. Tätä on kyllä esiintynyt jo ennen meidän yhteen muuttoakin.

Asiantuntevaa ja ammattimaista porukkaa

Neiti on oppinut kävelemään taaperokärryn kanssa. Tänä aamulla hän jopa itse nousi ja alkoi kävelemään sen kanssa. Yhtäkkiä huomasin, että neiti ja kärryt menee ohi kun istuin sohvalla ;)

Kävimme torstaina sitten neidin kanssa "hammaslääkärissä". Siellä oli ruuhkaa, joten meitä "neuvoi" vähän vanhempi rouva (noin 45-50vuotias), joka ei edes kuulunut alalle. Tuskin hän oli edes terveydenhoitaja, koska ei tiennyt ainakaan näin pienistä lapsista mitään. Hän ei tiennyt edes sitä kuinka paljon tämän ikäiset juo maitoa päivässä. Ja hän katsoi papereista kaiken mitä piti minulta kysyä. Hänen ennakkokäsityksensä luultavasti oli se, ettei kukaan osaa hoitaa lapsensa hampaita. Hän jankkasi moneen kertaan sitä, ettei edes 2-vuotiaat osaa vielä harjata omia hampaitaan vaan ne on vanhempien harjattava. Kuulemma jotkut vanhemmat sanovat, että lapsi itse haluaa harjata hampaat ja sitten on reikiä jo parin vuoden iässä. Tämän käynnin tarkoitus kuulemma oli, että hampaita ruvetaan nyt pesemään. Lopuksi hän sanoi, että: "Kyllä minä nyt uskon, että osaat harjata hampaat." No, olenhan niitä pessyt aamuin illoin jo heti kun eka hammas ilmestyi. Kaikki muukin info oli jo ennestään tuttua, joten oli turha koko reissu. Harmitti mennä yli 10 kilometrin päähän tuollaisen takia, ja vielä neidin ainoiden päiväunien aikaan.

Ja hampaista puheen ollen, minulta lähti hampaasta "pala" pois aamulla. Ja vielä etuhampaasta, voi kun kiva. Kieli tuppaa nyt olemaan koko ajan koittamassa tuota kohtaa.

Neuvola kuulumisia

Tänään oli neidin (9,5kuukautis) neuvola. Asuessamme entisessä paikassa neidillä oli neuvola suunnilleen samana päivänä mitä on syntynytkin ja siellä käytiin mielestäni jotenkin harvemmin kuin nykyään täällä uudessa kunnassa. Täällä olemme käyneet kuukauden välein koko tämän puolenvuoden ajan. Neuvola ei myöskään ole ikinä ollut lähelläkään tasakuukausia. Jossain kun olen kuullut toisten voivottelevan sitä kun puolivuotisneuvolan jälkeen käyntejä on niin harvassa. Tuntuu vaan niin hassulta rampata siellä niin usein kun ei mitään ongelmia ole ollut.

Neiti painoi 8,590 kg ja pituutta oli tullut kuukaudessa 2cm lisää, eli pituus on nyt 71,5cm. Vähän aikaa sitten tuntui, ettei noita 74cm vaatteita ollut ollenkaan. No, nyt niitä taitaa olla liikaakin ;) Varsinkin verrattuna siihen, että kun neiti on kasvanut 2cm kuukaudessa.

Neiti on keksinyt vähemmän mukavan homman, nimittäin kanien häkit. Hän on siellä jatkuvasti seisomassa.

Neuvolan Täti sanoi, että neiti on kovin tyttömäinen liikkeissään kun hän meni ja tutki paikkoja neuvolassa. Pojat ovat kuulemma rajumpia ja tohelompia menijöitä.

On se kumma miten sitä ei muka millään ehdi koneelle ;) Neitikin kun nukkuu päivisin jo suht hyvin, tänään kylläkin vain alle puolituntia. Ei nukkunut autossa kun tulimme kaupasta kotiin, ei nukkunut ulkona rattaissa vaikka heiluttelin häntä siellä puolituntia eikä nukkunut makuuhuoneessa vaikka yritin häntä sinnekin nukuttaa puolentunnin ajan.

"Jokeltelu" on muuttunut jo enemmän muistuttamaan sanoja. Ätt-tä:ää hoetaan jo kovin, mutta eipä tuo vielä oikein tajua mitä se tarkoittaa. Hän osaa matkia sanan ÄLÄ. Muutenkin tuota matkimista on esiintynyt jo kuukauden-kahden ajan. Hän osaa yskiä, jos itse yskii, ja pärskytellä niin että sylki lentää ja "moiskauttaa". Ennen hän osasi vilkuttaa jos itse vilkutti, mutta nyt hän vilkuttaa jo kun sanoo, että: "Sano hei hei" tai "Vilkuta ....:lle!"

Kirjaimellisesti virkistävää on myös se, että hän ei enää aamuyöstä vaadi maitoa. Eikä muutenkaan heräile enää pahemmin öisin. Nykyään olen myös paljon virkeämpi kuin ennen, ei väsytä päivisin ja aamullakin jaksaa nousta sängystä ylös paremmin. Sekä neidin nukkumisella että monivitamiinin syönnillä taitaa olla tähän se suurin syy. Ehkäpä myös lisääntyvällä auringonvalolla. Kevään tulossa tosin on huonotkin puolensa, silloin minulle tulee kauheat päänsäryt. Viime viikolla kärsin niistä 4 päivää putkeen aina iltaisin. Silloin ajattelin, että miten se nyt näin aikaisin alkaa, jo helmikuussa. Onneksi ne tällä erää loppuivat noinkin lyhyeen, mutta enpä usko että tämän kevään päänsäryt on vielä kärsitty.

Pitkästä aikaa taas täällä!!

Eipä ole ollut taas vähään aikaan aikaa päivitellä. Miehen kanssa menee aina vaan huonosti. Kävin englannin kuunteluissa tiistaina. Neiti on nukkunut flunssan jälkeen tosi hyvin, verrattuna sitä edeltävään aikaan. Öisin ei juuri heräile ja iltaisin menee hyvin nukkumaan. Menen takaisin opiskelemaan huhtikuussa, noin kolmeksi tunniksi per kerta 3-4 iltana viikossa. Asumme vain niin kaukana eikä minulla ole ajokorttia, niin menemme neidin kanssa niiksi 3-4 päiväksi viikossa vanhempieni luokse. Eipä sitä olisi uskonut ikinä, että "muuttaa" takaisin kotiin 23 vuotiaana perheellisenä. Nyt tuntuu, että se on ainoa ratkaisu myös parisuhteen kannalta. Kaksi kertaa viikon sisällä olen myös harkinnut täältä pois muuttoa, talous ei vain valitettavasti anna siihen mitään mahdollisuutta.

Juttuja..

Löysin vihdoin sen taaperokärryn!!
Jotain muutakin tuli viime viikolla neidille ostettua, mm. tällaisia

Ekoja kertoja

Neitimme sai eilen elämänsä ensimmäisen flunssan. Yö oli kauhea. Nenä vuotaa ja oli illalla/yöllä kuumetta. On se vaan kumma toinen jaksaa touhuta kuumeisena, yöllä olisi vallan vain noussut ylös.

Hieman harmittaa vain, että hän tuli kipeäksi juuri nyt. Harmittaa tosin sekin, että ylipäätään tuli kipeäksi. Olimme kaverini kanssa suunnitelleet menevämme pitkästä aikaa kuntosalille. Viikonloppu kun on ainoa ajankohta kun molemmille sopisi. Viimeiset kaksi viikonloppua kaverini on ollut kipeä, ja nyt sitten meidän neiti. Ensi viikonloppuna taas meille tulee vieraita.

Toivon vaan, että ensi yö olisi parempi ja kaikki saisivat nukkua. Vähäisen unen takia kun on hermot taas hiukan kireällä..

Täällä ollaan jo melkein itkun partaalla, siis äiti ei lapsi

Argghh... Alkaa pian menemään jo hermot totaalisesti!! Olen nimittäin etsinyt nyt jo lähemmäs kymmenestä kaupasta plaston muovista taaperokärryä, enkä ole mistään sellaista löytänyt. Että on se yksi p`rkele kun ei sellaista löydy yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista! Kaikki mahdolliset paikat on jo käyty läpi, niin leluliikkeet kuin isot marketitkin. Puisia kyllä löytyy oikein eri väreissäkin, mutta kun se ei ole minun mielestä se oikea taaperokärry.. Enää en keksi paikkoja mistä sitä hakea.

Hyvästi hyvät unet

Eipä kauaa kestäneet nuo neidin hyvät (yö)unet. Nykyään on vaikeaa saada häntä nukkumaan, ja öisin on noustava noin parin tunnin välein antamaan tuttia. Päivisin noiden unien suhteen on vaihtelevampaa, joko menee tosi hyvin (nukahtaa kävelyn aikana rattaisiin ja nukkuu 3 tuntia) tai huonosti (nukahtaa kyllä mutta herää puolentunnin päästä, ja ne on ne neidin päiväunet sitten siinä). Olemme nyt olleet vanhempieni luona aika usein päivisin, siellä se nukkuminen vasta vaikeaa on, kun on nukuttava sisällä. Hän saattaa huutaa/kitistä tunninkin ja nukkuu sitten puolituntia. Sama homma se on kotonakin jos yrittää nukuttaa sisälle.

Miehen sukulaisella on nyt hieman yli vuoden ikäinen lapsi. Ollessamme loppuvuodesta hänen synttäreillään hän oli silloinkin vielä sellainen, että kesti olla hereillä päivisin korkeintaan 3-4 tuntia. Oi kun meidänkin ipana olisi ollut edes joskus sellainen, että olisi nukkunut kahdet päiväunet..

Olemme vähän ajatelleet miehen kanssa, että menisimme kesällä viikoksi johonkin matkalle (Suomeen, koska tuntuu, että jo kotimaassakin pienen lapsen kanssa matkailu on "hankalaa"). En vaan tiedä mitäköhän siitäkin sitten mahtaa tulla, koska riitelemme nykyään jatkuvasti. Siellä sairaanhoitajalla olen käynyt vasta kaksi kertaa, mutta se on hieman auttanut minua ymmärtämään tilannetta. On helpottavaa kun voi puhua jollekin omista asioistaan. Olisi vaan todella ihana juttu, jos voisi miehellekin puhua jostain. Sitä ei itseään tunne kovinkaan arvostetuksi saatika sitten rakastetuksi, kun toinen ei kuuntele. Aina tulee riitaa jo siitä kun hän ei kuuntele minun juttuani loppuun asti, vaan alkaa jotenkin selittelemään/ puhumaan siitä miten "asia ei ole niin". Eniten ottaa päähän se kun hän aina sanoo että "Älä usko kaikkea mitä lehdessä/netissä lukee". Hän kun sanoo sen AINA kerron minä hänelle sitten mitä tahansa mitä olen lukenut jostain, vaikka vain totean asian.
Onko kaikki miehet tällaisia, vai olenko minä törmännyt harvinaisen hankalaan tapaukseen?
On välillä raskasta kun ei voi puhua mistään toisen kanssa ilman, että siitä tulee sanomista.

8 kuukautta jo täynnä

Neidille tuli eilen ikää oikein 8 kuukautta. Yöt on mennyt jo tosi hyvin, noin viikkoon ei ole tarvinnut itse nousta yöllä neidin takia. Iltaisin hän nukahtaa suurimmaksi osaksi puoli yhdeksän ja varttia yli yhdeksän välillä. Iltaoperaatioiden jälkeen lämmitän maitoa pullossa, jonka annan hänelle pinnasängyssä pimeässä huoneessa, kun hän on juonut maidon laita tutin suuhun ja lähden pois. Yöllä hän joskus pitää koviakin uniääniä, mutta ei mitään jonka takia pitäisi itse nousta. Hän herää joskus viiden ja seitsemän välillä, jolloin otetaan maitoa ja nukahtaa uudestaan. Yhtenä yönä hän heräsi vasta kahdeksalta aamulla.

Lelut ei enää kiinnosta kun pitää olla koko ajan nousemassa ylös. No, kaksi lelua on kyllä ylitse muiden, toinen on aina kädessä jopa silloin kun nousee seisomaan jotain vasten. Kaikkein kivointa on nousta sohvan reunaa vasten ja kävellä sohvan päästä päähän ja naureskella omituisella tyylillä. Hänen nykyistä nauruaan on vaikea kuvailla, nauruksi se on helppo tunnistaa, mutta kuulostaa enemmänkin pihinältä.

Neitimme on jo niin isoksi tullut nyt muutaman viikon aikana. On se kumma miten yhtäkkiä alkaa neiti oppimaan uusia asioita kauhealla vauhdilla. Muutaman viikon sisällä kun on tullut kaksi hammasta, on opittu konttaamaan, nousemaan ylös tukea vasten, ja jopa kävelemään sohvan reunasta kiinni pitäen. Ja ämmä-mämmää ja nännän-nää on vaihtunut tättättää:hän.

Huomenna aamulla minulla on nyt sitten se aika sinne psyk.sairaanhoitajalle. Hieman jännittää, niinkuin aina uuteen paikkaan meno. Varsinkin kun hänen vastaanotto on terveyskeskuksen vuodeosaston yhteydessä enkä ole koskaan edes käynyt kyseisessä paikassa. Hieman parempi fiilis noin muuten on jo ollut useamman päivän, mitä nyt välillä meinaa mennä hermo.

Neidinkin kanssa on tullut taas käveltyä melkein päivittäin, kun ilmat on olleet parempia. On sitten nuo neidin päiväunetkin hieman parantuneet, vaikka eihän nuo parin tunnin unet kerran päivässä tuon ikäiselle riitä.

Neidin hammaslääkäri ja minun aika psyk.sairaanhoitajalle on varattu, helppoa se ei kyllä ollut. Neuvolan antama numero hammashoitolaan oli väärä, joten jouduin etsimään sitä netistä. Psykologi jolle minun ensin piti soittaa oli lomalla... No, loppujen lopuksi sain kun sainkin molemmat ajat varattua.

Neitimme on alkanut hiukan jo konttailemaan enemmänkin kuin muutaman polven siirron verran. Tukea vasten seisominenkin kuuluu jo temppuihin jotka hallitaan. Pinnasängyn pohja on jouduttu laskemaan alas. Kauheaa meteliä myös neiti pitää, suustaa tulee lähinnä pelkkää ämmä-mämmä-mämmää sekä nännää-nännää. Kaikenlaiset purskuttelut ja muut on kuulunut jo vähän aikaa asiaan. On se vaan niin ihmeellistä miten toinen on jo niin iso ;)