Pitkästä aikaa taas täällä!!

Eipä ole ollut taas vähään aikaan aikaa päivitellä. Miehen kanssa menee aina vaan huonosti. Kävin englannin kuunteluissa tiistaina. Neiti on nukkunut flunssan jälkeen tosi hyvin, verrattuna sitä edeltävään aikaan. Öisin ei juuri heräile ja iltaisin menee hyvin nukkumaan. Menen takaisin opiskelemaan huhtikuussa, noin kolmeksi tunniksi per kerta 3-4 iltana viikossa. Asumme vain niin kaukana eikä minulla ole ajokorttia, niin menemme neidin kanssa niiksi 3-4 päiväksi viikossa vanhempieni luokse. Eipä sitä olisi uskonut ikinä, että "muuttaa" takaisin kotiin 23 vuotiaana perheellisenä. Nyt tuntuu, että se on ainoa ratkaisu myös parisuhteen kannalta. Kaksi kertaa viikon sisällä olen myös harkinnut täältä pois muuttoa, talous ei vain valitettavasti anna siihen mitään mahdollisuutta.

Hyvästi hyvät unet

Eipä kauaa kestäneet nuo neidin hyvät (yö)unet. Nykyään on vaikeaa saada häntä nukkumaan, ja öisin on noustava noin parin tunnin välein antamaan tuttia. Päivisin noiden unien suhteen on vaihtelevampaa, joko menee tosi hyvin (nukahtaa kävelyn aikana rattaisiin ja nukkuu 3 tuntia) tai huonosti (nukahtaa kyllä mutta herää puolentunnin päästä, ja ne on ne neidin päiväunet sitten siinä). Olemme nyt olleet vanhempieni luona aika usein päivisin, siellä se nukkuminen vasta vaikeaa on, kun on nukuttava sisällä. Hän saattaa huutaa/kitistä tunninkin ja nukkuu sitten puolituntia. Sama homma se on kotonakin jos yrittää nukuttaa sisälle.

Miehen sukulaisella on nyt hieman yli vuoden ikäinen lapsi. Ollessamme loppuvuodesta hänen synttäreillään hän oli silloinkin vielä sellainen, että kesti olla hereillä päivisin korkeintaan 3-4 tuntia. Oi kun meidänkin ipana olisi ollut edes joskus sellainen, että olisi nukkunut kahdet päiväunet..

Olemme vähän ajatelleet miehen kanssa, että menisimme kesällä viikoksi johonkin matkalle (Suomeen, koska tuntuu, että jo kotimaassakin pienen lapsen kanssa matkailu on "hankalaa"). En vaan tiedä mitäköhän siitäkin sitten mahtaa tulla, koska riitelemme nykyään jatkuvasti. Siellä sairaanhoitajalla olen käynyt vasta kaksi kertaa, mutta se on hieman auttanut minua ymmärtämään tilannetta. On helpottavaa kun voi puhua jollekin omista asioistaan. Olisi vaan todella ihana juttu, jos voisi miehellekin puhua jostain. Sitä ei itseään tunne kovinkaan arvostetuksi saatika sitten rakastetuksi, kun toinen ei kuuntele. Aina tulee riitaa jo siitä kun hän ei kuuntele minun juttuani loppuun asti, vaan alkaa jotenkin selittelemään/ puhumaan siitä miten "asia ei ole niin". Eniten ottaa päähän se kun hän aina sanoo että "Älä usko kaikkea mitä lehdessä/netissä lukee". Hän kun sanoo sen AINA kerron minä hänelle sitten mitä tahansa mitä olen lukenut jostain, vaikka vain totean asian.
Onko kaikki miehet tällaisia, vai olenko minä törmännyt harvinaisen hankalaan tapaukseen?
On välillä raskasta kun ei voi puhua mistään toisen kanssa ilman, että siitä tulee sanomista.

Niitä huonoja päiviä taas

Täällä on taas tänään kuunneltu yliväsynyttä kovasti ritisevää ja huutavaa neitiä, joka kaiken lisäksi ei edes syö oikeastaan mitään muuta kuin tissiä. Imettäminenkin on nykyään jo kovin hankalaa, koska neiti kääntyy jatkuvasti mahalleen jopa tissi suussa. Väsymys ja ärtymyskin vaivaavat. Jostain pitäisi saada voimia jaksaa tämän hankalan ajan yli, jonka jälkeen alkaa taas uusi "hankala aika" ;)

Ottaa kovasti myös päähän tuo minun ompelukone. Kerrankin kun on innostusta tehdä jotain ja on saanut aikaiseksi ostaa taas kankaita, niin kone alkaa jälleen v`ttuilemaan, ärr..
Ongelman pitäisi olla suht helppo hoidettava, mutta kun ei ole. Langat on liian löysällä, mutta eipä auta kummankaan langan kiristys eikä liioin löysääminenkään. Sen siitä siis saa kun ei ole täysin perillä mistään asiasta.

Uusi opiskelupaikkakin kiinnostaisi, mutta ei ole voimia (eikä rahaa) muuttaa taas. Pitänee siis odottaa vielä puolitoista vuotta niin kuin piti alkujaankin tehdä. Olisi vaan keksittävä jotain ihan omaa, että pää kestäisi tätä jatkuvaa kotona oloa. Varsinkin kun en pääse täältä maalta yksin mihinkään.

Samaa vanhaa aina vaan

Kaikki on mennyt täällä tavalliseen tapaan. "Päiväunikoulu" on alkanut, olemme pyrkineet laittamaan neiti aina samaan aikaan unille, eikä tulla makuuhuoneesta pois vaikka kuinka huutaisi. Edellyttäen, että on tietenkin väsynyt, mitä poikkeuksetta kyllä siihen aikaan onkin. Toivottavasti tällä menetelmällä onnistutaan.

Miksi missään ei kerrota miten menetellä päiväuniongelmaisen vauvan kanssa? Yöunikoulusta kyllä on tietoa vaikka miten paljon. Emme me voi olla ainoat joilla on tällainen ongelma.

Että näin

Eilen aamuyöstä vaipanvaihdon jälkeen menin vessaan ja jätin neidin keittiön matolle selälleen. Vatsalleen kääännyttiin melkeinpä samantein kuten yleensä, mutta kun tulin vessasta ja käänsin selkäni niin kuului "kops" ja neiti oli kääntynyt takaisin selälleen. Jotain kehitystä siis täälläkin ;)

Yöt on mennyt ihan mukavasti lukuunottamatta viime yötä, tissillä oltiin taas kolminkertainen määrä normaaliin verrattuna. Päiväunille mennään edelleen huutojen kera, varsinkin jos iskä yrittää nukuttaa. Muutama poikkeus on tosin ollut, jotka ovat antaneet jotain toivoa siitä että joskus tulee aika jolloin tämäkin helpottuu.

Saako pienen lapsen äiti tuntea vetoa toiseen mieheen?! Saa tai ei niin joka tapauksessa niin on käynyt, ylpeä en siitä ole, mutta mitä sitä tunteilleensa voi. Ja kun oma mies vielä pihtaa.. Mitään aikomusta kuitenkaan ei ole pettää. V´tuttaa vaan kun mitään hellyyttä saatika sitten muuta ei tässä suhteessa saa.. En varmaan ole maailman ainoa nainen tässä tilanteessa, mutta ei se paljoa lohduta..

Aina ei voi voittaa!!

Tänään on taas ollut "niitä päiviä"! Rakas neitimme nukkui 40 minuutin päiväunet ja nukahti juuri äsken yöunille kauhean huudon kera. Nukahti siis tunti myöhemmin kuin normaalisti. Tunti kuulostaa pieneltä ajalta, mutta ei tunnu siltä melkeinpä koko päivän valvoneen vauvan kanssa oltua. Kyllä taas v´tutti! "Taas ja taas", harvemminhan näitä päiviä tulee kun ottaa näin paljon päähän tämä nukkumistouhu. Parempia aikoja odotellessa siis.. Joku keino on vaan keksittävä, että edes yhdet päiväunet tulisi nukuttua!!

Jotain positiivista tässäkin päivässä: sain kerrankin puhuttua miehen kanssa siitä juomisesta. Vaikka ei mihinkään tulokseen tultukaan (hän ei vastannut juuta eikä jaata mihinkään suuntaan ja vaihtoi puheenaihetta, mihinkäs muuhun kuin raha-asioihin. Ja mitenköhän se liittyy kyseiseen asiaan?), niin olen helpottunut että sain sanottua asiasta edes jotain.. Minulle kun tämä puhuminen vaikeista asioista ei ole koskaan ollut helppoa.

Rutiinien luominen hakusessa

Neidin huono nukkuminen on alkanut tuntumaan jo meissä vanhemmissakin. Taas on mennyt kaksi yötä, jolloin hän on herännyt aivan "väärään aikaan". Näiden normaalien oireiden (väsymys, ärtyisyys...) lisäksi minä olen saanut kärsiä taas pitkästä aikaa jatkuvasta päänsäryistä, ja syömisen huonontuessa myös pahasta olosta. Ruokaa ei tee niin mieli eikä tule edes syötyä, kun on univelkaa ja päiväunien vähyyden takia neiti on koko ajan siinä ja kitisee väsymystään puolet ajasta. Ei ole auttanut meillä rutiinit, tosin päiväunien puuttuminen/aikojen vaihtelevuus on syy siihen, ettei rutiineja pääse toteuttamaan. Kiinteiden ruoka-ajat ja päivittäiset kävelylenkit ovat ainoat asiat jotka tapahtuu joka päivä samoihin aikoihin.

Ensi tiistaina on neuvola. Ja taas uusi "neuvolantäti", kun viime kerralla oli sijainen. Vanhassa neuvolassakin oli liian usein sijaisia.

Omat piinaviikot on kohta ohi, ainakin tältä syksyltä. Maanantaina siis viimeiset ylppärit. Englanti meni omasta mielestä paremmin kuin luulin sen menevän. Tietenkään varma en voi olla kun alustavat tulokset tulee vasta viikon päästä..


(Alkaa ottamaan jo itseä päähän kun ei ole muuta kirjoiteltavaa kuin neidin nukkuminen. Mutta kun elämä pyörii nyt vain pelkästään tämän kyseisen asian ympärillä!)

Päiviä!

Aikaa vain kuluu eikä mitään ole oikeastaan tapahtunut. Unenvähyydestä ollaan kärsitty, ja "yliväsymys itkuista".
En ikinä raskaana ollessani olisi voinut kuvitella, että vauvan nukuttaminen voisi olla näin vaikeaa. Uni-itkua kitistään ja huudetaan välillä kauankin. Päivisin ei malttaisi millään nukkua, eikä yöunetkaan aina niin helposti tule taikka kestä kauan kerrallaan. Olen niin kateellinen niille äideille, joiden vauvat nukkuvat jopa kahdet-kolmet päiväunet ;) Hyvä kun saa meidän neidin kerran päivässä unille. Ja koska päivisin ei ole omaa aikaa, niin ylppäreihin on jäänyt lukematta. Kele!

Niin usein esiin tullutta "kakan metsästystä" on harrastettu täälläkin. Kiinteisiin siirryttyä neidin kakka oli häviksissä 6 päivää. Ihmeellinen asia, koska ennen neiti rojautteli useamman kerran päivässä, kuten tekee edelleen noiden 6 kakattoman päivän jälkeen..

Pitkästä aikaa päivitellään

Maanantai aamuna oli englannin kuuntelut ja neiti antoi sitten meidän nukkua ruhtinaalliset 3 tuntia. Tänään oli äidinkielen tekstitaito, ja neiti nukkui puolestayöstä puoli seitsemään muutaman kääntyilyn ja puhinan kera. Neiti kun ei enää tahdo pysyä paikoillaan. Ensin hän alkoi kääntymään öisin sängyssään niin, että löytyi aamulla/aamuyöstä "jalat tyynyltä". (tyynyä ei siis ole, vaan tyynyliina). Nyt on alkanut kääntyilemään jo mahalleen rutiinilla, ja naurukin on tullut osaksi päivää. Kova on tyttö kutiamaan, kun hekottelee bodya/paitaa pois otettaessa.

Vauva-arki ei ole siitä helpoimmasta päästä

Neitimme nukkui toista kertaa minun vieressäni koko yön. Oli taas "niitä öitä": vitisi ja kitisi yli kahteen asti, jolloin viimein nukahti viereeni. Olin valvonut 18 tuntia ja sain nukuttua viitisen tuntia ennen kuin neiti heräsi taas. Sitten valvottiinkin taas 7 tuntia ennen päiväunia.

Nukahtaminen ja yliväsymys kun on meillä jokapäiväinen riesa, niin olen keksinyt keinon jolla neiti rauhoittuu sen verran, että malttaa syödä tissiä ja nukahtaa. Hänelle pitää vain antaa maitoa pullosta desistä viiteen desiin, niin jopa tissi alkaa kelpaamaan ;) Siinä on vain kauhea homma, kun se pitää tehdä kahdesti päivässä ja pullojakin on vain kaksi. Kauhea pullojen pesu ja keittäminen, ja sitten se "kauhia" lypsäminen pulloon jo ennakkoon jääkaappiin odottelemaan. Mitään pumppua kun en halua ostaa, ja käsin lypsäminen kun ei ole sitä ihan lempi puuhaa. Tai mikäs siinä on lypsätessä, mutta se säheltäminen ennen kuin maitoa alkaa herumaan ottaa joskus aivoon ;)

En hyvällä tahdollakaan pysty ymmärtämään niitä jotka nukkuvat perhepedissä. Ei sillä etten hyväksyisi moista touhua. Se sopii toisille ja toisille taas ei. Meillä on 160cm sänky, ja välillä on hankalaa nukkua siinä miehenkin kanssa, saatika sitten jos meitä on kolme. Kaksi yötä neiti on nukkunut kanssamme samassa sängyssä koko yön. Ja se ei ole helppoa, minä kun jään siihen väliin enkä kunnolla pysty edes vaihtamaan asentoa. Ei ihme jos hartiat on välillä jumissa ja selkä kipeä. Puolenyön aikoihin menemme sänkyyn, neiti herää useimmiten viiden kuuden maissa syömään ja jää sitten sille tielleen. Nukkuu sitten vieressäni kahdesta kolmeen tuntia jolloin on aika herätä (siis neidin mielestä). Olen tyytyväinen näissä olosuhteissa niihin noin viiteen tuntiin, jotka saan nukkua tilavasti..

Olemme muuttamassa lähiaikoina yhteen virallisesti. Koti pysyy samana mikä se onkin ollut jo muutaman vuoden ajan, mutta kohta ei ole enää sitä "toista kotia". Tavaraa olemme jo pienissä erissä raahanneet tänne oikeaan kotiin, ja joitain isompia huonekaluja lahjoittaneet sukulaisillekin. Mutta silti sitä tavaraa on niin paljon, että ollaan helisemässä. Meillä kun on neidille oma huone (nyt alkuun lähinnä leikkihuoneena), mutta se on täynnä tavaraa keinutuoleista lipastoihin ja sänkyyn, toimii jonkinlaisena varastona siis. Tuntuu vain niin turhauttavalta raahata tänne lisää tavaraa kun iso kasa kamaa on jo valmiina odottamassa sijoittamistaan "ihan mihin vaan".. Olisi niin kiva jo alkaa laittamaan hänelle huonetta valmiiksi, olisi jotain mielekästä tekemistä..

Varoitus: Ei herkkänahkaisille!

Olin eilen onnellinen ja kovin helpottunut! Neitimme nukkui puolentoistatunnin päiväunet ja ilta meni pitkästä aikaa hyvin. Ei monen tunnin vitinää ja kitinää ennen nukahtamista reilusti kymmenen jälkeen. On se kumma miten jo tunnin parin päiväunet auttaa niin paljon ;)

No, tänään yritin ja yritin saada häntä nukkumaan, hän söi, nukahti muutamaksi minuutiksi, heräsi ja sama jatkui varmaan x tuhat. Sitten menimme pihalle kävelylle ja neitipä nukahti jo kymmenen minuutin sisään. Voi sitä valitusvirttä mitä neitimme päästi suustaan monta tuntia kun oli yliväsynyt..

Hän on oppinut jokeltelemaan kovinkin pitkiä pätkiä tässä muutaman päivän sisällä. Ja toinen minkä hän on juuri oppinut on tämä valituskitinä, on se niin ihmeellisen kuuloista. Kuin huudon ja jokelluksen risteytys, mutta huomattavasti hiljaisempi soundi..

Ja ei olisi uskonut miten voi kakasta tulla jokapäiväinen riesa.. Ainakin täällä kakka tulee oikein vauhdilla töräyksen kera. Huomaa siis koska se tulee ja silloin voi olla joskus tilaisuus välttää pyykkiä, jos nostaa hänet nopeasti ylös. Nimittäin mikään kokeilemamme vaippamerkki ei pidä aina kakkaa sisällään. Kestovaipassa moista ongelmaa ei ole ollut, mutta johtuneekohan siitä että pidämme niitä joskus päivisin jolloin ei isompaa hätää hänellä ole tiedossa. Juuri tänä aamulla ennen sängystä nousua tuli neidille hätä, ja kuinkas ollakaan yöpuku oli selästä aivan täynnä tavaraa. neidin asennosta riippuen vaippa falskaa joko selästä tai lahkeesta. Sen verran olemme vahingosta viisastuneet, että pidämme sängyssämme pyyhettä neidin alla kun hän siinä aamuisin nukkuu. (nukkuu siis öisin omassa sängyssään). Pyyhe on myös alla esim. hänen ollessa sohvalla.. Monet vaatteet ja pyyhkeet siis ovat menneet kyseisen asian takia pyykkiin.
Jos jotain hyvää asiasta haluaa hakea, niin se on neidin "en-minä-ole-mitään-tehnyt"-ilme sen jälkeen, tulee se sitten läpi tai ei.

"univaikeudet" vain jatkuu

Nyt kun ollaan päästy iltaisista ilmavaiva-itkuista niin nukkumaanmeno on alkanut tökkimään. Päivisin ei nukuta ja illalla ollaan sitten niin väsyneitä, että nukutaan vasta tunnin-puolentoista tunnin kitinän jälkeen. Kuinka kauan näiden viidentunnin yöunien kanssa jaksaa?!

Miksi äideiltä vaaditaan liikaa?! Ajatellaan, että äitien pitää olla täydellisiä, ja hoitaa kaikki mallikelpoisesti. Eihän kukaan voi jatkuvasti olla mikään yli-ihminen. Minullekin on jo tullut huono-äiti-syndrooma, vaikka kuinka olen yrittänyt sitä välttää. Onko oikein viedä 2,5 kuukautinen vauva jo hoitoon vieraalle (tässä tapauksessa isoäidille), kun kyse on yhdestä päivästä ja noin 5 tunnista.. Jotkut olisivat sitä mieltä, ettei missään tapauksessa. Minä olen sitä mieltä, että parempi viedä vauva muutamaksi tunniksi hoitoon, että äiti ja isä saa hieman aikaa kahdestaan. Parempi pieni aika hoidossa ja virkeät vanhemmat, kuin koko ajan kotona ja huonotuuliset vanhemmat. No joo, hieman kärjistettyä.. Näin varhaisessa vaiheessa se taitaa olla kovempi paikka vanhemmille kuin lapselle kun ei ole vielä vierastusikää..

Ja kun tarkemmin ajatellaan, niin joka asiasta saisi huonon omantunnon lapsen suhteen jos rupeaisi kaikkea miettimään. Eikös se ole niin, että on yhtä monta tapaa kuin on perheitäkin.