Ekoja kertoja

Neitimme sai eilen elämänsä ensimmäisen flunssan. Yö oli kauhea. Nenä vuotaa ja oli illalla/yöllä kuumetta. On se vaan kumma toinen jaksaa touhuta kuumeisena, yöllä olisi vallan vain noussut ylös.

Hieman harmittaa vain, että hän tuli kipeäksi juuri nyt. Harmittaa tosin sekin, että ylipäätään tuli kipeäksi. Olimme kaverini kanssa suunnitelleet menevämme pitkästä aikaa kuntosalille. Viikonloppu kun on ainoa ajankohta kun molemmille sopisi. Viimeiset kaksi viikonloppua kaverini on ollut kipeä, ja nyt sitten meidän neiti. Ensi viikonloppuna taas meille tulee vieraita.

Toivon vaan, että ensi yö olisi parempi ja kaikki saisivat nukkua. Vähäisen unen takia kun on hermot taas hiukan kireällä..

Täällä ollaan jo melkein itkun partaalla, siis äiti ei lapsi

Argghh... Alkaa pian menemään jo hermot totaalisesti!! Olen nimittäin etsinyt nyt jo lähemmäs kymmenestä kaupasta plaston muovista taaperokärryä, enkä ole mistään sellaista löytänyt. Että on se yksi p`rkele kun ei sellaista löydy yhdestä Suomen suurimmista kaupungeista! Kaikki mahdolliset paikat on jo käyty läpi, niin leluliikkeet kuin isot marketitkin. Puisia kyllä löytyy oikein eri väreissäkin, mutta kun se ei ole minun mielestä se oikea taaperokärry.. Enää en keksi paikkoja mistä sitä hakea.

Hyvästi hyvät unet

Eipä kauaa kestäneet nuo neidin hyvät (yö)unet. Nykyään on vaikeaa saada häntä nukkumaan, ja öisin on noustava noin parin tunnin välein antamaan tuttia. Päivisin noiden unien suhteen on vaihtelevampaa, joko menee tosi hyvin (nukahtaa kävelyn aikana rattaisiin ja nukkuu 3 tuntia) tai huonosti (nukahtaa kyllä mutta herää puolentunnin päästä, ja ne on ne neidin päiväunet sitten siinä). Olemme nyt olleet vanhempieni luona aika usein päivisin, siellä se nukkuminen vasta vaikeaa on, kun on nukuttava sisällä. Hän saattaa huutaa/kitistä tunninkin ja nukkuu sitten puolituntia. Sama homma se on kotonakin jos yrittää nukuttaa sisälle.

Miehen sukulaisella on nyt hieman yli vuoden ikäinen lapsi. Ollessamme loppuvuodesta hänen synttäreillään hän oli silloinkin vielä sellainen, että kesti olla hereillä päivisin korkeintaan 3-4 tuntia. Oi kun meidänkin ipana olisi ollut edes joskus sellainen, että olisi nukkunut kahdet päiväunet..

Olemme vähän ajatelleet miehen kanssa, että menisimme kesällä viikoksi johonkin matkalle (Suomeen, koska tuntuu, että jo kotimaassakin pienen lapsen kanssa matkailu on "hankalaa"). En vaan tiedä mitäköhän siitäkin sitten mahtaa tulla, koska riitelemme nykyään jatkuvasti. Siellä sairaanhoitajalla olen käynyt vasta kaksi kertaa, mutta se on hieman auttanut minua ymmärtämään tilannetta. On helpottavaa kun voi puhua jollekin omista asioistaan. Olisi vaan todella ihana juttu, jos voisi miehellekin puhua jostain. Sitä ei itseään tunne kovinkaan arvostetuksi saatika sitten rakastetuksi, kun toinen ei kuuntele. Aina tulee riitaa jo siitä kun hän ei kuuntele minun juttuani loppuun asti, vaan alkaa jotenkin selittelemään/ puhumaan siitä miten "asia ei ole niin". Eniten ottaa päähän se kun hän aina sanoo että "Älä usko kaikkea mitä lehdessä/netissä lukee". Hän kun sanoo sen AINA kerron minä hänelle sitten mitä tahansa mitä olen lukenut jostain, vaikka vain totean asian.
Onko kaikki miehet tällaisia, vai olenko minä törmännyt harvinaisen hankalaan tapaukseen?
On välillä raskasta kun ei voi puhua mistään toisen kanssa ilman, että siitä tulee sanomista.

8 kuukautta jo täynnä

Neidille tuli eilen ikää oikein 8 kuukautta. Yöt on mennyt jo tosi hyvin, noin viikkoon ei ole tarvinnut itse nousta yöllä neidin takia. Iltaisin hän nukahtaa suurimmaksi osaksi puoli yhdeksän ja varttia yli yhdeksän välillä. Iltaoperaatioiden jälkeen lämmitän maitoa pullossa, jonka annan hänelle pinnasängyssä pimeässä huoneessa, kun hän on juonut maidon laita tutin suuhun ja lähden pois. Yöllä hän joskus pitää koviakin uniääniä, mutta ei mitään jonka takia pitäisi itse nousta. Hän herää joskus viiden ja seitsemän välillä, jolloin otetaan maitoa ja nukahtaa uudestaan. Yhtenä yönä hän heräsi vasta kahdeksalta aamulla.

Lelut ei enää kiinnosta kun pitää olla koko ajan nousemassa ylös. No, kaksi lelua on kyllä ylitse muiden, toinen on aina kädessä jopa silloin kun nousee seisomaan jotain vasten. Kaikkein kivointa on nousta sohvan reunaa vasten ja kävellä sohvan päästä päähän ja naureskella omituisella tyylillä. Hänen nykyistä nauruaan on vaikea kuvailla, nauruksi se on helppo tunnistaa, mutta kuulostaa enemmänkin pihinältä.

Neitimme on jo niin isoksi tullut nyt muutaman viikon aikana. On se kumma miten yhtäkkiä alkaa neiti oppimaan uusia asioita kauhealla vauhdilla. Muutaman viikon sisällä kun on tullut kaksi hammasta, on opittu konttaamaan, nousemaan ylös tukea vasten, ja jopa kävelemään sohvan reunasta kiinni pitäen. Ja ämmä-mämmää ja nännän-nää on vaihtunut tättättää:hän.

Huomenna aamulla minulla on nyt sitten se aika sinne psyk.sairaanhoitajalle. Hieman jännittää, niinkuin aina uuteen paikkaan meno. Varsinkin kun hänen vastaanotto on terveyskeskuksen vuodeosaston yhteydessä enkä ole koskaan edes käynyt kyseisessä paikassa. Hieman parempi fiilis noin muuten on jo ollut useamman päivän, mitä nyt välillä meinaa mennä hermo.

Neidinkin kanssa on tullut taas käveltyä melkein päivittäin, kun ilmat on olleet parempia. On sitten nuo neidin päiväunetkin hieman parantuneet, vaikka eihän nuo parin tunnin unet kerran päivässä tuon ikäiselle riitä.

Neidin hammaslääkäri ja minun aika psyk.sairaanhoitajalle on varattu, helppoa se ei kyllä ollut. Neuvolan antama numero hammashoitolaan oli väärä, joten jouduin etsimään sitä netistä. Psykologi jolle minun ensin piti soittaa oli lomalla... No, loppujen lopuksi sain kun sainkin molemmat ajat varattua.

Neitimme on alkanut hiukan jo konttailemaan enemmänkin kuin muutaman polven siirron verran. Tukea vasten seisominenkin kuuluu jo temppuihin jotka hallitaan. Pinnasängyn pohja on jouduttu laskemaan alas. Kauheaa meteliä myös neiti pitää, suustaa tulee lähinnä pelkkää ämmä-mämmä-mämmää sekä nännää-nännää. Kaikenlaiset purskuttelut ja muut on kuulunut jo vähän aikaa asiaan. On se vaan niin ihmeellistä miten toinen on jo niin iso ;)