Tällä paikalla pitäisi olla joku naseva otsikko

Aikaa on taas kulunut ja kulunut, eikä ole ollut oikein inspistä päivitellä tänne tapahtumia. Olemme tänään muuttamassa, minä sain vapautuksen kaikesta tavaran rahtaamisesta, jonkun kun pitää kuitenkin olla neidin kanssa.

Olimme miehen ja neidin kanssa maanantaina hakemassa jo tavaroita entisestä "kodista". Olimme siinä sitten lähdössä ja minä vielä auton ulkopuolella. Mies otti sitten takapenkiltä jotain ja auto lähti menemään eteenpäin (uudessa autossamme on automaattivaihteet eikä mies ole niihin vielä oikein tottunut), no tietenkin minulla oli jalka alla ja jäipä se sitten pyörän alle. Onneksi mies ei tajunnut heti mitä tapahtui, koska luultavasti hän olisi silloin jarruttanut ja jalkani olisi jäänyt pyörän alle. Nyt pyörä meni "vain" jalkani yli, eikä mitään tapahtunut, ei mitään. Samantien pääsin kävelemään eikä jalkaani tullut mustelmaa eikä se edes turvonnut.

Uusia taitojakin on täällä taas opittu. Aamulla sängyssä neitimme kääntyi vatsalleen. Että hyvästi rauhalliset ajat. Neiti on nukkunut vieressämme aina aamuyön tissittelyn jälkeen, mutta enää se ei toimi. Neiti kun ei enää tahdo nukkua heti ruokailun jälkeen vaan nukahtamiseen menee tuhottomasti aikaa. Ja hän ei tahdo pysyä enää paikallaan, jolloin minä en pysty nukkumaan. Hänet pitäisi nostaa aina syönnin jälkeen omaan sänkyyn, mutta kun nukahtamiseen tosiaan menee aikaa ja jos hänet nostaa heti sänkyynsä niin hän herää. Siinä vaiheessa sitten on jo itse väsynyt tai jopa nukahtanut. Kuitenkin yli viiden tunnin unet olisivat suotavia saada, jo oman jaksamisenkin takia..


Ottaa välillä päähän kun en osaa keksiä hyviä otsikoita!

maitohanat kovassa käytössä

Kello on vähän yli yksitoista aamupäivällä ja neitimme nukkuu. Kovin harvinaista tämä.
Yö kun ei mennyt kovin hyvin (nukahti yöunille vasta kahden maissa ja heräsi seitsemältä), niin eipä tuo ihme jos uni maittaa.

Meillä on mennyt nuo illat aika levottomiksi (vitinää ja kitinää), ja viime yönä olisi ollut tississä kiinni koko ajan. Nukahti normaalisti illalla noin kahdeksan maissa, mutta ei nukkunutkaan puoleenyöhön yhtä putkea niin kuin ennen. Vaan söi kaksi kertaa tuon kolmen neljän tunnin aikana, samoin söi muutaman kerran puolenyön ja kahden välissä. Nyt mietityttää onko tiheänimunpäivät vai eikö tuo maito enää riitä. Maidon riittämättömyyden puolesta puhuu se, ettei hän ennenkään "tissipäivien" aikoina ole ollut tississä kiinni noin tiheästi iltaisin/öisin. Mutta tiedä sitten häntä.

Neuvolassa kun kysyin koska aikaisintaan saa kiinteitä antaa, niin en saanut oikein vastausta. Sanoivat vain, että sitten kun syö tiheämmin eli kun maito ei näytä enää yksinään riittävän. Ei siis mitään "vasta 4kk iässä" lätinää. En kuitenkaan aikonut aloittaa kiinteitä kun vasta 4 kuukauden iässä. Nyt en ole enää niin varma, odotan kuitenkin vielä viikon jos tuo tissittely tuosta vielä rauhoittuisi.

Tunteet ne on hiirelläkin

Minä en ymmärrä elämän realiteettejä, sanoi tänään mieheni, joka samaan hengenvetoon sanoi itse välittävänsä vain taloudellisista asioista. Minun tärkeänä pitämäni asiat ovat "mitättömiä pikku asioita".
Ja miten tämä liittyy meidän pieneen prinsessaan?! Minä en halua tyttäremme kasvavan tälläisessä ilmapiirissä. Enkä minä aio enää sietää jatkuvaa vittuilua, luulin päässeeni siitä jo eroon muuttaessani aikoinaan kotoa pois..

Neiti hekotteli alkuviikosta jo toisen kerran, tällä kertaa minulle ;)

Henkistä ja fyysistä kasvua

Eilen oli viimeinen neuvolla vanhassa paikassa, seuraava kerta onkin täällä "uudessa" kotikunnassa. Eipä siellä ollut mitään sen kummempaa kuin ennenkään, muuta kuin rokotteen saaminen.

Oli kasvanut enemmän kuin ajattelin..

-paino n.6.5 kiloa
-pituus 63cm

Ei siis ihme, että 60cm vaatteet on alkanut tuntumaan kovin pieniltä. Kasvaa nopeampaa vauhtia kuin uskoisikaan.

Muutto on pian edessä, ja v´tuttaa kaikki soittamiset, jotka on pakko tehdä. Kammoan nimittäin kaikenlaista soittamista virallisiin paikkoihin. Ja niitä paikkoja on nyt enemmän kuin koskaan, jostain kumman syystä. Olen myös ollut hieman jännittyneellä päällä, tuntuu tämä yhteenmuutto jotenkin niin lopulliselta, vaikka yhdessä ollaankin asuttu jo kaksi vuotta.

Vauva-arki ei ole siitä helpoimmasta päästä

Neitimme nukkui toista kertaa minun vieressäni koko yön. Oli taas "niitä öitä": vitisi ja kitisi yli kahteen asti, jolloin viimein nukahti viereeni. Olin valvonut 18 tuntia ja sain nukuttua viitisen tuntia ennen kuin neiti heräsi taas. Sitten valvottiinkin taas 7 tuntia ennen päiväunia.

Nukahtaminen ja yliväsymys kun on meillä jokapäiväinen riesa, niin olen keksinyt keinon jolla neiti rauhoittuu sen verran, että malttaa syödä tissiä ja nukahtaa. Hänelle pitää vain antaa maitoa pullosta desistä viiteen desiin, niin jopa tissi alkaa kelpaamaan ;) Siinä on vain kauhea homma, kun se pitää tehdä kahdesti päivässä ja pullojakin on vain kaksi. Kauhea pullojen pesu ja keittäminen, ja sitten se "kauhia" lypsäminen pulloon jo ennakkoon jääkaappiin odottelemaan. Mitään pumppua kun en halua ostaa, ja käsin lypsäminen kun ei ole sitä ihan lempi puuhaa. Tai mikäs siinä on lypsätessä, mutta se säheltäminen ennen kuin maitoa alkaa herumaan ottaa joskus aivoon ;)

En hyvällä tahdollakaan pysty ymmärtämään niitä jotka nukkuvat perhepedissä. Ei sillä etten hyväksyisi moista touhua. Se sopii toisille ja toisille taas ei. Meillä on 160cm sänky, ja välillä on hankalaa nukkua siinä miehenkin kanssa, saatika sitten jos meitä on kolme. Kaksi yötä neiti on nukkunut kanssamme samassa sängyssä koko yön. Ja se ei ole helppoa, minä kun jään siihen väliin enkä kunnolla pysty edes vaihtamaan asentoa. Ei ihme jos hartiat on välillä jumissa ja selkä kipeä. Puolenyön aikoihin menemme sänkyyn, neiti herää useimmiten viiden kuuden maissa syömään ja jää sitten sille tielleen. Nukkuu sitten vieressäni kahdesta kolmeen tuntia jolloin on aika herätä (siis neidin mielestä). Olen tyytyväinen näissä olosuhteissa niihin noin viiteen tuntiin, jotka saan nukkua tilavasti..

Olemme muuttamassa lähiaikoina yhteen virallisesti. Koti pysyy samana mikä se onkin ollut jo muutaman vuoden ajan, mutta kohta ei ole enää sitä "toista kotia". Tavaraa olemme jo pienissä erissä raahanneet tänne oikeaan kotiin, ja joitain isompia huonekaluja lahjoittaneet sukulaisillekin. Mutta silti sitä tavaraa on niin paljon, että ollaan helisemässä. Meillä kun on neidille oma huone (nyt alkuun lähinnä leikkihuoneena), mutta se on täynnä tavaraa keinutuoleista lipastoihin ja sänkyyn, toimii jonkinlaisena varastona siis. Tuntuu vain niin turhauttavalta raahata tänne lisää tavaraa kun iso kasa kamaa on jo valmiina odottamassa sijoittamistaan "ihan mihin vaan".. Olisi niin kiva jo alkaa laittamaan hänelle huonetta valmiiksi, olisi jotain mielekästä tekemistä..

Paljon ensimmäisiä kertoja

Neitimme nauroi eilen ekan kerran!! Hekotteli muutaman kerran ihan peräkkäin, oli minun sylissä ja hekotti isälleen, vai isän kanssa ;)
Uusien taitojen kanssa tulee aina pieniä taantumia. Kun rupesi hieman enemmän jokeltelemaan, niin oli muutaman viikon hyvin hiljaa kunnes aloitti taas entistä pitemmillä ja kovaäänisemmillä jokelluksilla.. Että kaipa seuraavaa nauruakin saa odotella taas hyvän tovin ennen kuin sen saa kuulla toisen kerran.

Olimme viikonloppuna miehen kanssa kahdestaan ensimmäistä kertaa. Kävimme mm. kirpputorilla ja syömässä. Neiti oli äidilläni hoidossa noin 5 tuntia, ja hyvin meni.

Kirjoituksiin on aikaa enää kuukausi, ja en ole ehtinyt lukea niin paljon kuin olisin halunnut. Epäilen tosin, että ilman vauvaakin tuskin olisin saanut itsestäni niin paljon irti että olisin lukenut sen verran kuin halusin. Minulla on paha tapa tehdä mm. ennen koeviikkoa kaikkea muuta kuin lukea, tuntuu kun keksisin kaikkea mikä on muka niin välttämätöntä tehdä juuri silloin. Jopa siivoaminenkin tuntuu silloin paremmalta tekemiseltä kuin kokeisiin lukeminen. Harmi vaan, että nyt olisi se kaikkein tärkein hetki lukea..