Varoitus: Ei herkkänahkaisille!

Olin eilen onnellinen ja kovin helpottunut! Neitimme nukkui puolentoistatunnin päiväunet ja ilta meni pitkästä aikaa hyvin. Ei monen tunnin vitinää ja kitinää ennen nukahtamista reilusti kymmenen jälkeen. On se kumma miten jo tunnin parin päiväunet auttaa niin paljon ;)

No, tänään yritin ja yritin saada häntä nukkumaan, hän söi, nukahti muutamaksi minuutiksi, heräsi ja sama jatkui varmaan x tuhat. Sitten menimme pihalle kävelylle ja neitipä nukahti jo kymmenen minuutin sisään. Voi sitä valitusvirttä mitä neitimme päästi suustaan monta tuntia kun oli yliväsynyt..

Hän on oppinut jokeltelemaan kovinkin pitkiä pätkiä tässä muutaman päivän sisällä. Ja toinen minkä hän on juuri oppinut on tämä valituskitinä, on se niin ihmeellisen kuuloista. Kuin huudon ja jokelluksen risteytys, mutta huomattavasti hiljaisempi soundi..

Ja ei olisi uskonut miten voi kakasta tulla jokapäiväinen riesa.. Ainakin täällä kakka tulee oikein vauhdilla töräyksen kera. Huomaa siis koska se tulee ja silloin voi olla joskus tilaisuus välttää pyykkiä, jos nostaa hänet nopeasti ylös. Nimittäin mikään kokeilemamme vaippamerkki ei pidä aina kakkaa sisällään. Kestovaipassa moista ongelmaa ei ole ollut, mutta johtuneekohan siitä että pidämme niitä joskus päivisin jolloin ei isompaa hätää hänellä ole tiedossa. Juuri tänä aamulla ennen sängystä nousua tuli neidille hätä, ja kuinkas ollakaan yöpuku oli selästä aivan täynnä tavaraa. neidin asennosta riippuen vaippa falskaa joko selästä tai lahkeesta. Sen verran olemme vahingosta viisastuneet, että pidämme sängyssämme pyyhettä neidin alla kun hän siinä aamuisin nukkuu. (nukkuu siis öisin omassa sängyssään). Pyyhe on myös alla esim. hänen ollessa sohvalla.. Monet vaatteet ja pyyhkeet siis ovat menneet kyseisen asian takia pyykkiin.
Jos jotain hyvää asiasta haluaa hakea, niin se on neidin "en-minä-ole-mitään-tehnyt"-ilme sen jälkeen, tulee se sitten läpi tai ei.

"univaikeudet" vain jatkuu

Nyt kun ollaan päästy iltaisista ilmavaiva-itkuista niin nukkumaanmeno on alkanut tökkimään. Päivisin ei nukuta ja illalla ollaan sitten niin väsyneitä, että nukutaan vasta tunnin-puolentoista tunnin kitinän jälkeen. Kuinka kauan näiden viidentunnin yöunien kanssa jaksaa?!

Miksi äideiltä vaaditaan liikaa?! Ajatellaan, että äitien pitää olla täydellisiä, ja hoitaa kaikki mallikelpoisesti. Eihän kukaan voi jatkuvasti olla mikään yli-ihminen. Minullekin on jo tullut huono-äiti-syndrooma, vaikka kuinka olen yrittänyt sitä välttää. Onko oikein viedä 2,5 kuukautinen vauva jo hoitoon vieraalle (tässä tapauksessa isoäidille), kun kyse on yhdestä päivästä ja noin 5 tunnista.. Jotkut olisivat sitä mieltä, ettei missään tapauksessa. Minä olen sitä mieltä, että parempi viedä vauva muutamaksi tunniksi hoitoon, että äiti ja isä saa hieman aikaa kahdestaan. Parempi pieni aika hoidossa ja virkeät vanhemmat, kuin koko ajan kotona ja huonotuuliset vanhemmat. No joo, hieman kärjistettyä.. Näin varhaisessa vaiheessa se taitaa olla kovempi paikka vanhemmille kuin lapselle kun ei ole vielä vierastusikää..

Ja kun tarkemmin ajatellaan, niin joka asiasta saisi huonon omantunnon lapsen suhteen jos rupeaisi kaikkea miettimään. Eikös se ole niin, että on yhtä monta tapaa kuin on perheitäkin.

Kun nukkumatti ei tulekaan

Neitimme on kieltämättä ollut kovinkin kiltti tapaus ja antanut meidän vanhempien useimmiten nukkua yöt suht hyvin. Eilinen päivä ei mennyt sitten ollenkaan niin kuin normaalisti. Eilisen päivän hän oli oikea The Tapaus. Hän heräsi normaalisti aamuviideltä, ja söi. Vaan ei nukahtanutkaan sen jälkeen vaan pälläili hereillä melkein puoli kahdeksaan, jolloin nukahti. Eipä siinä itse enää saanut heti unta. Hän heräsi taas yhdeksältä. Iltapäivä kolmelta hän meni päiväunilleen ja heräsi kahden kolmen tunnin päästä kuten ennenkin. Seuraava nukahtaminen sattuikin sitten olemaan yöunille, mutta vasta yhden aikaan yöllä! Kahdeksan jälkeen illalla saatiin siis kuunnella valitusvirsiä. Ei siis kunnon itkua ilmavaiva-tyyliin (joita myös kyllä illalla oli hetken aikaa, ehkä noin vartin-puolituntia), vaan jatkuvaa kitinää. Kunnon huuto/kirkumis kohtiakin konsertissa oli. Neitimme kun ei siedä yhtään sitä jos häneen kosketaan "väärin" kun on juuri herännyt tai on väsynyt. "Väärin" koskettaminen voi olla tilanteesta riippuen lähestulkoon ihan mitä vaan, Peppulle hellästi taputtamista, mahalleen lattialle laittamista, päähän koskettamista jne. Tulipa siinä miehenkin kanssa muutama sana sanottua huutamalla toisillemme kun kello oli jo yli puolenyön.. No, loppujen lopuksihan tuo nukahti tissille.

Siitä puheenollen, voi olla aika vieroittaminen kun tissittely alkaa loppumaan. Miten saada sitten prinsessa nukkumaan kun ei ole tissiä saatavilla..

Tavaroita on moneen lähtöön vauvaperheessä

Olen pannut merkille näinä parina kuukautena, että on asioita jotka helpottavat kovasti elämää. Asioita, joita ei lapsettomana tullut edes ajatelleeksi. Luultavasti juuri siksi kun ei ollut niitä lapsia. Ja on asioita, jotka olisivat saaneet jäädä hankkimatta.

Minun elämäni on pelastanut sellaiset kaksi asiaa kuin kantoreppu ja sitteri.
Sitteri vapauttaa äidin menemään mm. "rauhassa" vessaan ja tekemään muita lyhyitä askareita silloin kun isä ei ole paikalla.
Kantoreppu taas on antanut ihanan mahdollisuuden käydä kävelyillä, ja muutenkin ulkoilla. Ja neitikin tykkää siitä ainakin melkein aina. Huono puoli vaan on hartiakipu, joka joskus repun kantamisesta tulee, hartiani kun on välillä muutenkin jumissa.

Ihan turhakkeitakin sitten nurkista löytyy tilaa viemästä. Kantoliinaa ei ole tullut kertaakaan käytettyä. Ja vaunujakin vain noin nelisen kertaa kävelyillä ja nukkumiseenkin vain muutamia hassuja kertoja. Neitimme kun vihaa moista kapistusta yli kaiken.. Jokaikinen kerta kun hänet vaunuihin laittaa, niin huuto alkaa melkeinpä samantein. Nukkumiseenkaan ne eivät kelpaa. Hän kun nukahtaa melkeinpä vallan vain tissille, ja kun yrittää nostaa vaunuihin ulos nukkumaan, ja kun itse pääsee sisälle niin vaunut jo heiluu ja neiti on hereillä.

Ja on asioita, joista luulen olevan korvaamaton apu tulevaisuudessa. Nimittäin rattaista ja toimivasta ompelukoneesta. Ompelukone on jo nyt ollut tarpeen, kun yhdessä bodyssa oli kainalossa reikä jo yhden käyttökerran jälkeen. Kuinkakohan monta kertaa sitä vielä joutuu neidin vaatteita korjailemaan tulevaisuudessa..

Uuteen blogiin

Neitimme syntyi jo toukokuussa, joten tämä uuden blogin aloitus venyi ja venyi, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. Nimesin tämän blogin "ensimmäiseksi vuodeksi" ettei tällekin kävisi köpelösti ja jatkaisin täällä vielä silloinkin kun neitimme on jo täyttänyt vuoden.