Täällä ollaan jo 5 kuukautta vanhoja

Mies lähti aamusella töihin, neiti tietenkin heräsi samaan aikaan. Siinä sitten mentiin vaipan vaihdolle, minä söin porkkanan, syötin neidille sosetta ja mentiin sitten makuuhuoneeseen tissille. Eipä neiti tissiä huolinut. Mutta minun oli pakko nousta, laittaa neiti pinnasänkyyn ja mennä kiireellä vessaan. Oksetti, loppujen lopuksi kuitenkaan mitään ei tullut. Siinä sitten mietin, että mitäs tämä oikein on. En ole oksentanut oikeastaan yli viiteen vuoteen, vain kerran migreenin takia ja silloin raskaana ollessa. Eilen maha myös oli hieman sekaisin. Olenkohan jotenkin kipeä vai sittenkin..?! Neitimme täytti tänään 5 kuukautta ja minä mietin mahdanko olla raskaana.. Mikä painajainen!! Mahdollisuus siihen tietenkin on, menkat ovat tulleet jo kaksi kertaa imetyksestä huolimatta ja jotain mekin olemme touhunneet muutamia kertoja, ja yllätys yllätys ehkäisyä ei ole tullut käytettyä. Hämää tuo oksettava olo, koska usein olevasta huonosta olosta huolimatta minua ei juuri koskaan okseta. Mutta kaipa tämäkin asia joskus selvinnee!

P.S Näin viime yönä unta, että muutin täältä pois!

Neiti on oppinut liikuttamaan itseään, eteenpäin, taaksepäin, sivuttain, ympäri.. Metrin jaksaa neitimme viuhtoa sitten mennäänkin vain ympyrää.

Paljon ei ole ollut sanomista, ei fiilistä eikä aikaa tarinoida tästä meidän arjesta. Miehen kanssa ollaan selvitelty välejä (lue riidelty). Ensimmäistä kertaa koko neljän vuoden aikana me olemme riidelleet niin, että molemmat huutavat. Mies ei ennen ole korottanut näin ääntään eikä repinyt asioita menneisyydestä, asioita jotka ovat ottaneet häntä meidän suhteen aikana päähän. Mikä siinä on kun saadaan ensimmäinen lapsi niin aletaan selvittelemään sitä kaikkea paskaa mikä on ollut ja mitä on?!

Päiviä

Haa, neiti on mennyt kolmena yönä perättäin nukkumaan ilman kummempia huutoja.



Ei millään meinaa uskoa, että saa tehdä kaikkea rästiin jäänyttä kivaa (mm. ommella viimein neidin huoneeseen verhot, lukea kirjoja jne.), kun ei ole enää sitä koulua "häiritsemässä". Kovin toivoisin, ettei ensi keväänä tarvitsisi olla istumassa taas siellä koepaperit edessä.

Uusi neuvolantäti oli kyllä peruskiva, mutta jotain siinä oli ettei tunnu olevan kuitenkaan niin kiva kuin kaikki edelliset. Ehkä hiukan oli ilmassa ylimielisyyttä. Mies menee neidin kanssa seuraavalla kerralla, se kun on kuulemma täällä tapana. Saa nähdä kuinka hänen leuka loksahtaa kun ei tiedä, että meillä on hieman tätä ikäeroa ;)

Kiinteiden vaikutus elämään

Nyt kun olemme antaneet neidille kiinteitä kaksi kertaa päivässä, yhteensä noin desin verran, niin yöt nukutaan taas normaalisti. Öisin nukutaan taas kuutta tuntia putkeen, ei ole enää niitä kolmen tunnin välein heräämisiä. On ollut taas niin kuin eri ihminen, sekä minä että neiti, kun yöt menee pitemmillä unilla. Iltaisin ei myöskään ole enää niin vaikeaa se hänen nukahtamisensa, ja päivätkin menee pienemmillä kitinöillä.

Minulla on huomenna englannin kuuntelu ja mies on sen ajan neidin kanssa liikenteessä. Saas nähdä miten menee, kun mitään maitoakaan ei voi lämmitellä. Hedelmäsosetta otetaan purkki mukaan, kun minulla nyt ei montaa tuntia mene. Neiti vaan ei ennen ole saanut mitään muuta kuin porkkanaa ja perunaa. Tänään maistettiin pieni määrä banaania mikä meni ihan hyvin, että kyllä sen pitäisi hyvin mennä. Minulla se kamala paikka on ;)

Tavaroita on moneen lähtöön vauvaperheessä

Olen pannut merkille näinä parina kuukautena, että on asioita jotka helpottavat kovasti elämää. Asioita, joita ei lapsettomana tullut edes ajatelleeksi. Luultavasti juuri siksi kun ei ollut niitä lapsia. Ja on asioita, jotka olisivat saaneet jäädä hankkimatta.

Minun elämäni on pelastanut sellaiset kaksi asiaa kuin kantoreppu ja sitteri.
Sitteri vapauttaa äidin menemään mm. "rauhassa" vessaan ja tekemään muita lyhyitä askareita silloin kun isä ei ole paikalla.
Kantoreppu taas on antanut ihanan mahdollisuuden käydä kävelyillä, ja muutenkin ulkoilla. Ja neitikin tykkää siitä ainakin melkein aina. Huono puoli vaan on hartiakipu, joka joskus repun kantamisesta tulee, hartiani kun on välillä muutenkin jumissa.

Ihan turhakkeitakin sitten nurkista löytyy tilaa viemästä. Kantoliinaa ei ole tullut kertaakaan käytettyä. Ja vaunujakin vain noin nelisen kertaa kävelyillä ja nukkumiseenkin vain muutamia hassuja kertoja. Neitimme kun vihaa moista kapistusta yli kaiken.. Jokaikinen kerta kun hänet vaunuihin laittaa, niin huuto alkaa melkeinpä samantein. Nukkumiseenkaan ne eivät kelpaa. Hän kun nukahtaa melkeinpä vallan vain tissille, ja kun yrittää nostaa vaunuihin ulos nukkumaan, ja kun itse pääsee sisälle niin vaunut jo heiluu ja neiti on hereillä.

Ja on asioita, joista luulen olevan korvaamaton apu tulevaisuudessa. Nimittäin rattaista ja toimivasta ompelukoneesta. Ompelukone on jo nyt ollut tarpeen, kun yhdessä bodyssa oli kainalossa reikä jo yhden käyttökerran jälkeen. Kuinkakohan monta kertaa sitä vielä joutuu neidin vaatteita korjailemaan tulevaisuudessa..