Vuosi on jo mennyt perheellisenä

Neiti on nyt sitten jo vuoden vanha.



Juuri äsken kun olin ulkona ja kävelin tikkataulun ohi, niin ajattelin miten loppukesästä vuonna 2007 siinä tikkaa heitettäessä mietittiin olenkohan raskaana, ja noin 9 kuukauden päästä siinä jälleen tikkaa heitettäessä sain ensimmäisen supistuksen.

Neiti kävelee jo ilman tukea muutamia askelia. Mahtaakohan hänestä tulla tekniikan ihmelapsi, kun kaukosäätimet on jo monta kuukautta ollut himoittua tavaraa, nyt kiinnostaa kännykätkin, hän osaa jo vahingossa kaukosäätimen varastettuaan laittaa telkkarin auki sekä pois päältä sekä porukoiden luona avata tietokoneen (heillä kun on pöytätietokone, meillä kannettava)

Tänään yksivuotis neuvolassa paino oli vähän päälle 9,1 kiloa ja pituus 75cm.

Sain muuten siitä englannin YO-kokeesta uusittuani B:n. B:n, minä jonka ei koskaan olisi edes pitänyt kirjoittaa pitkää englantia.

Päiviä

On ollut taas kaikenlaista hässäkkää, ettei ole kerennyt päivittelemään.
Ollaan neidin kanssa jo jotenkin sopeuduttu elämään puolet viikosta porukoiden luona. Hieman huonosti siellä tulee nukuttua, heräilen muutaman tunnin välein.

Neiti ei ole oppinut mitään isompaa uutta asiaa. Ainoastaan auton/muun lelun ajaminen lattialla on uutta. Vaipan ja vaatteiden vaihto on välillä niin hermoja raastavaa, että tulee oikein tuskanhiki ja pinna meinaa palaa kun toinen vaan kääntyy ympäri. Ja kun pitää häntä aloillaan niin tulee huuto.

Parisuhteesta en ole enää kovin perillä. Välillä menee jo paremmin, mutta välillä tulee hetkiä jolloin tuntuu, että tämä on ihan turhaa. Miehellä ei ole kauheasti aikaa meille. On kuulemma nyt eri kun asutaan yhdessä, ennen kun oli aikaa myös minulle. Ennen hän kuulemma ehti tehdä työt kun ei oltu yhdessä. Ulkohommat ei ole lisääntyneet entisestä yhtään, ja vaikka hän ei ole tällä hetkellä töissä (niin kuin ennen oli) ja me ollaan puolet viikosta pois, niin silti sitä aikaa ei vaan ole. Eniten kai harmittaa se kun minulla ei ole mitään elämää, ja joutuu olemaan neidin kanssa kahdestaan. Ei siis ole oikeastaan mitään aikuiskontakteja.

Nyt on alkanut mietityttää myös se kun pitäisi noin puolentoista vuoden päästä mennä opiskelemaan/töihin. Kun kerta asumme täällä maalla eikä minulla ole autoa niin minun on käytännössä mahdotonta käydä koulua/töissä täältä. Julkisilla kyllä pääsisi, mutta ne menee aamulla niin myöhään ja illalla taas niin aikaisin, että en kerkeäisi mihinkään. Ainoa mahdollisuus on siis muuttaa pois, siitä en ole kauhean varma että muuttaako mies mukana. Hän kun ei täältä pois haluaisi. Eilen hän ehdotti, että minä muuttaisin kaupunkiin ja kävisin viikonloppuisin täällä, ja hän olisi neidin kanssa. Minä en todellakaan halua olla viikkoja ilman neitiä. Kumpaakin tyydyttävää ratkaisua tuskin löydetään, joten saas sitten nähdä miten tämän suhteen käy..