Eilen aamuyöstä vaipanvaihdon jälkeen menin vessaan ja jätin neidin keittiön matolle selälleen. Vatsalleen kääännyttiin melkeinpä samantein kuten yleensä, mutta kun tulin vessasta ja käänsin selkäni niin kuului "kops" ja neiti oli kääntynyt takaisin selälleen. Jotain kehitystä siis täälläkin ;)
Yöt on mennyt ihan mukavasti lukuunottamatta viime yötä, tissillä oltiin taas kolminkertainen määrä normaaliin verrattuna. Päiväunille mennään edelleen huutojen kera, varsinkin jos iskä yrittää nukuttaa. Muutama poikkeus on tosin ollut, jotka ovat antaneet jotain toivoa siitä että joskus tulee aika jolloin tämäkin helpottuu.
Saako pienen lapsen äiti tuntea vetoa toiseen mieheen?! Saa tai ei niin joka tapauksessa niin on käynyt, ylpeä en siitä ole, mutta mitä sitä tunteilleensa voi. Ja kun oma mies vielä pihtaa.. Mitään aikomusta kuitenkaan ei ole pettää. V´tuttaa vaan kun mitään hellyyttä saatika sitten muuta ei tässä suhteessa saa.. En varmaan ole maailman ainoa nainen tässä tilanteessa, mutta ei se paljoa lohduta..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kyllä kaikki tunteet on mun mielestä sallittuja, toinen kysymys on sit, että tekeekö jotain todentaakseen ne tunteet.
Parisuhdeongelmat varmasti vielä jotenkin kärjistyvät vauvan saavuttua maailmaan, kun on niin paljon kaikkea uutta, ja tekemistä, ja valvomista jne. Jospa saisitte puhuttua asioista, joko kahdenkesken tai esim. jossain parisuhdeterapiassa tms. Ei kenenkään tarvitse kärvistellä huonossa liitossa vain lapsen vuoksi.
Lähetä kommentti