Olimme eilen katsomassa kahta koiraa vanhempieni luona. Vanhempi on siellä ollut hoidossa kerran pari vuodessa noin viikosta kolmeen kerralla. Toinen noista koirista on ekaa kertaa hoidossa, hän kun on kuukauden ja päivän vanhempi kuin meidän neiti.
Kyllä neidin kelpasi naureskella kun oli sylissä tarpeeksi ylhäällä, mutta jos istuttiin ja koira tuli metriä lähemmäs niin jopa tuli sydäntäsärkevä itku/huuto. Sama tapahtui kun toinen koirista nuolaisi neidin kättä.

Olemme kutsuneet neitiä kaikenlaisilla lempinimillä, ja nyt kun olisi jo aika kutsua häntä ihan sillä omalla nimellä niin ei se olekaan enää helppoa.
Mutta jos ei se ala kohta luonnistua, niin neiti alkaa pian luulemaan, että hänen nimi on esim. Biis tai Kalju-Kaaleppi ;)
No eipä tuota kalju-Kaaleppia ole viljelty ikinä kauheasti, lähinnä silloin kun neiti oli pieni eikä hiuksia ollut nimeksikään. Tuo Biis taas on tullut siitä kun hänen nimensä alkaa B kirjaimella, ja on lyhyempi kuin hänen oma nimensä.