Neitimme on jo niin isoksi tullut nyt muutaman viikon aikana. On se kumma miten yhtäkkiä alkaa neiti oppimaan uusia asioita kauhealla vauhdilla. Muutaman viikon sisällä kun on tullut kaksi hammasta, on opittu konttaamaan, nousemaan ylös tukea vasten, ja jopa kävelemään sohvan reunasta kiinni pitäen. Ja ämmä-mämmää ja nännän-nää on vaihtunut tättättää:hän.

Huomenna aamulla minulla on nyt sitten se aika sinne psyk.sairaanhoitajalle. Hieman jännittää, niinkuin aina uuteen paikkaan meno. Varsinkin kun hänen vastaanotto on terveyskeskuksen vuodeosaston yhteydessä enkä ole koskaan edes käynyt kyseisessä paikassa. Hieman parempi fiilis noin muuten on jo ollut useamman päivän, mitä nyt välillä meinaa mennä hermo.

Neidinkin kanssa on tullut taas käveltyä melkein päivittäin, kun ilmat on olleet parempia. On sitten nuo neidin päiväunetkin hieman parantuneet, vaikka eihän nuo parin tunnin unet kerran päivässä tuon ikäiselle riitä.

Neidin hammaslääkäri ja minun aika psyk.sairaanhoitajalle on varattu, helppoa se ei kyllä ollut. Neuvolan antama numero hammashoitolaan oli väärä, joten jouduin etsimään sitä netistä. Psykologi jolle minun ensin piti soittaa oli lomalla... No, loppujen lopuksi sain kun sainkin molemmat ajat varattua.

Neitimme on alkanut hiukan jo konttailemaan enemmänkin kuin muutaman polven siirron verran. Tukea vasten seisominenkin kuuluu jo temppuihin jotka hallitaan. Pinnasängyn pohja on jouduttu laskemaan alas. Kauheaa meteliä myös neiti pitää, suustaa tulee lähinnä pelkkää ämmä-mämmä-mämmää sekä nännää-nännää. Kaikenlaiset purskuttelut ja muut on kuulunut jo vähän aikaa asiaan. On se vaan niin ihmeellistä miten toinen on jo niin iso ;)